Viime viikko on kyllä ollut (positiivisten) yllätysten aikaa! Tärkeimpänä pakko mainita suklaa- ja salmiakkiyllätys, joka odotti meitä toimistolla.. Voitte vaan kuvitella sen hullunkiillon silmissä ja sitä tahtia millä ne lapattiin äkkiä näkyvistä.. Okei puhun nyt vain itsestäni. Ha, mutta tajusin siinä samalla, koska Indonesia ei ole mikään irtokarkkitaivas, ei ole karkkia tullut melkein 2 kuukauteen syötyä! Täällä on kyllä suklaata ja leivoksia, mitä paikalliset ihan antaumuksella syö ja no worries olen kyllä pitänyt huolta omasta sokerin saannistani.. Mutta kylläpä ois monena iltana jumpan jälkeen maistunut filmtownin jättimättösäkki.. (toiv. johanna pidät tätä perinnettä yllä!! :D) Täällä on myös aika heikko jäätelövalikoima, ei niitä ihania jätskikiskoja joka nurkan takana niinkun Suomessa.
Pääsin myös kokemaan vähän kulttuurisiaelämyksiä, yllätys myös, koska oletin ettei täällä sellaisia juuri ole. Mutta olin väärässä. Lauantai-ilta kului sinfoniaorkesteria kuunnellessa, ohjelmassa myös Sibeliuksen Finlandia (joka kuulemma soitettiin huonoiten ikinä.. eh. ). Viihdyttävä se kuitenkin oli ja itse rakennus oli käymisen arvoinen.
Paikat oli parhaimmasta päästä! Jea!
Eilen pääsin myös tsekkaamaan Argentiinalaisen taitelijan opening exhibitionin, joka sijaitsi Kemangissa muutaman kilometrin päässä. Istuttiin sitten taksissa menomatkalla 1h ja tullessa 10 min. Ah, gotta love the trafic! No mutta paikan päällä oli ihmisiä jotka puhuivat espanjaa ( en ymmärtänyt, liian nopeaa) ja isoja värikkäitä tauluja. Enempää en osaa kuvailla, koska keskityin tarjoiluun. Ha, vähä soppaa ja kevätrullia ja hedelmiä ja Bintangia, eli paikallista olutta. Kyllä kelpas!
Näin loppuun voin kertoa että oon tässä tajunnu elämän tarkoituksen. Se on syöminen. Erityisesti buffet-syöminen. Jospa pääsisin toteuttamaan tätä tarkoitusta viikonloppuna ja vieläpä tarkoituksella yhdessä elämän parhaimmassa seurassa <3
Heippa! Kävinpäs viimeviikonloppuna Singaporessa vihdoin moikkaamassa Taijaa ja Lassea. Kaikki on kovin kehunut kaupunkia, eikä turhaan. Hyvin erilainen kun Jakarta, mutta samalla paljon samaa. :D Otappa tuostakin lauseesta selvää.. Mutta iso plussa metrolle, puistoille, merelle ja ostosmahdollisuuksille (lue H&M). Odotin tältä reissulta kovasti vierailua tähän liikkeeseen koska sitä ei meillä ole ollenkaan! Mikä on hassua, kun monessa vaatteessa vilkkuu made in indonesia.. Hinta-tasoltaan Singapore on ehkä himpun kalliimpi.. Meillä taas raflaruuat on edullisempia, tosin kadulta ei kannata ostaa ruokaa. Mutta kivoja ravintoloita on paljon, valinnanvaraa ainakin! Ilmankos niitä kiloja kertyy..
Mutta karu totuus on, että asun Jakartassa enkä 1,5 tunnin lentomatkan päässä täältä, Singaporessa. Viikonloppu oli kyllä taas ihan liian lyhyt aika, mutta verrataanpa: Kouvolasta menee Joensuuhun junalla 3h. Hintakaan ei paha kun varaa lennot tarpeeksi ajoissa. Pitää kyllä olla tosi onnellinen kun on ystäviä vain reilun hassun tunnin päässä! Miten sattuikaan, että ollaan samassa maanosassa samaan aikaa. Ja ensiviikonloppuna olisi luvassa samalla kokoonpanolla Balinvalloitus v.2....
Ja Balin rannat mielessä vilkkuen oon raahannut itteni salille useemmin. Yritän vähän paastota myös.. On siis tullut muutama lomakilo lisää, vaikka lomalla en olekkaan :D Istumatyö, erilainen ruokavalio ja rajatut urheilumahdollisuudet ovat tuoneet vararenkaan/renkaita, joista tosin varmasti apua merivirroissa.. Mutta niin, spinning ja pumppi on onneksi samat kun Suomessa, joten helppo täälläki on niille osallistua. Tuli kyllä niiiin hyvä fiilis jumpan jälkeen kun on nyt ollut pieni tauko niistä. Motivaatiota löytyy taas , tosin ainahan sitä on ollu :D mutta enivei! Vähän kaipaan kyllä kunnon lenkkiä ulkoilmassa, mutta se ei ole kyllä sama asia täällä, kun Ilomantsin metsissä. Ei samalla tavalla saa raikasta ilmaa....
Toivottavasti kaikilla oli kiva vappu, mulla ainakiin oli! Palatakseni taas normaaliin kaavaan, en ollu sitä Suomessa viettämässä.. Miun mielestä niin juhannus kun vappu on vaan tekosyitä ryypätä 2 viikkoa, koska pitäähän sitä nyt hyvissä ajoin alottaa eikä osata lopettaa. Nojoo ei nyt tietysti kaikki..
Viime viikolla elettiin jännittäviä aikoja koska mulla oli suunnitelmissa käydä Singaporen puolella, kun yhen sain yhden vapaapäivän. Sinnepäin ei viisumia tarttee mutta takas Indonesiaan joo. Omani piti täällä päässä vaihtaa ja se luvattiin perjantaiksi mutta ei näihin ei nyt ihan aina voi luottaa.. Joten en varannut lentoja.. Ois pitäny luottaa kun sen viisumin kuitenkin sain ajallaan, mutta kerettiin vaihtaa kohdetta ja lähteä sinne kuuluisalle Balille! Sitä ennen vaihtoehtona oli myös Thousand Islands joka on aika lähellä Jakartaa ja koostuu monesta pikku saaresta. Mutta sinne lähtee laivat vaan aamulla klo 8 ja palaa klo 14, jotenkin omituiset ajat eikä matkojakaan voinut varata netistä.. joten se jäi suosiolla!
Mutta oli kyllä mukava reissu, ranta ja meri ahh. JA vihdoin sitä AURINKOA! Aika oli vain niin lyhyt, että ei kerennytkään muuhun tutustumaan kun rantaan ja nopeesti Kutaan jossa on yöelämää yms. Vaikutti näin pikasesti tosi kivalta paikalta, tosin sellasta ei-turisti meinkiä pitää hakea vähä kauempaa. Mut ens kerralla :) Tuli taas kyllä syötyä hyvin ja ehkä etanoitakin, jotka oli eksyny miun salaattiin!! hv. Kotiin paluu oli ankeaakin ankeempi kun sato vettä ja istuin ruuhkassa taksissa 2h, joka oli pidempi aika kun lento Jakartasta Balille..
1kk takana ja 3 more to go! Nopeesti menee kyllä aika, kamalaa aatella että kun palaan kotiin alkaa taas pitkä talvi :D Btw tehtiin toissapäivänä korvapuusteja ilman kaardemummaa... Voin kertoo hyvälle maistui!
Eipä tässä edelleenkään hattuvaaraa kummempaa, elämä, arki ja flunssa alkaa tasottua. Virallisesti tää on nyt pisin aika minkä oon viettäny yhteen putkeen ulkomailla VAU! bileet! Voisin järjestää jos ois vieraita ketä kutsua, eikä elintarvikkeet ois niin kalliita.. ehh.
Sain vihdoin ostettua sen kameran, alakerran romumarkkinoilta. Ehkä en joutunu huijatuksi ja sain jopa vuoden takuun vaikka myyjäpojalla olikin pitkät kynnet. Yhhyh. Täällä miehet ei leikkaa kynsiään!! Eikä käy manikyyrissä. Pieni info tähän väliin. Kävin Lassen neuvomana vähän kauempana kameran ostomatkalla, mutta suht turhauttavaa kun liikkeessä on noin 1000 myyjää mutta kukaan ei tiedä mitään eikä varsinkaan puhu englantia, saati ole asiakaspalveluhenkinen. Siellä ne pojat vaan kaivelee kynsiään ja heittää yläfemmoja, ei ainakaa onnistuneiden kauppojen vuoksi.. No mene ja tiedä. En löytänyt muutakaan ostettavaa joten palasin kotiin tyhjinkäsin vähän vittuuntuneena ja nälkäkin jo vaivas.. Satuin sitten nuorehkon taksikuskin kyytiin, joka pisti heti popit tulille!! Voi että, sain amiskuskin joka tööttäili pikku skootteritytöille ja huokaili siihen malliin että pitäis päästä jo joraamaan, olihan lauantai-ilta! Tietysti amisralli onnistuu töistä käsin... Siis täällä on tosi omituista ettei taksissa oo ikinä radio päällä. Kai ne luulee ettei asiakkaat halua kuulla musiikkia.. tai jos haluaa niin tasatunnein rukousjuttuja? No mutta kuitenkin, kotimatka ruuhkassa kamerattomana sujui oikein mukavasti trouble is a friend remiksillä, josta tämä amispoika ilmeisesti tykkäsi kovin kun laittoi sen aina uudestaan ja uudestaa soimaan. Youtubesta biisi löyty vaivattomasti ei mitään hajua miks se on Jakarta remix.. Ei kyllä jää minun soittolistalle mutta mukava vaihtelua taksimatkalle :D Treenibiisiks sopisi ehkä !
Siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, nimittäin kävin testaamassa lähisalin. Siellä on lesmillssin jumppia ja ne puhuu puoliks englantia joten aah arki-illat on nyt pelastettu! Kuukausijäsenyys on aika kallis 50e, mut saman maksaisin Suomessakin.. Sauna sieltä löytyy myös, kävin tänään kokeilemassa. Ei ehkä sama ku Suomessa, mutta eipä kyllä tartteekkaan olla. Mitä eroa suomalaiseen saliin, niin on ainakin pyyhepalvelu ja personal trainereita on enemmän ku myyjäpoikia siellä kamerakaupassa... Siellä ne tuijottelee, vähän ehkä häiritsee mutta jos niitten katsekkin laihduttaa? Siinä tapauksessa minun bottomia saa tuijotella vapaasti! Tietysti ladylineen verrattuna, tuolla käy myös miehiä. En oo vielä ainakaan kokenu sitten vaivaksi, enemmän häiritsee näitten paikallisten puhelimen käyttö. Siis sitähän pitää räpeltää 24/7 kävelitpä kadulla tai kun juokset juoksumatolla. Samoin jumppatunnilla liikkeittein aikaan pitää kenties tekstata tai räplätä nyt huvin vuoksi, mikä on miusta aika törkeetä. "HEI nyt on hyvä venytys, mitäs syödään tänään? Mitä sullon päällä? Mulla on uikkari ja sen alla kalsarit" Voisin luulla että tollasen viestin vieruskaveri lähetti jollekkin. Sillä oli nimittäin tuollainen asuste.... No maassa maan tavalla, otan tästä idean korvan taakse ja luonnostelen kuivoampujille yhtenäiset asut. Nyt Annat ja Martta hyppää nyt kattoon, kun riemastuu tästä ideasta. JEA!
No loppuun ei kuvia koska en oo vielä yhtäkään kuvaa ottanut uudella kameralla :D Mutta koti-ikävä on jo vähän helpottanut, onneks! Nauttikaahan keväästä ja käykää jokiasemalla miun puolesta :)
..vaan se flunssa, jonka vältin talven aikana on nyt saapunut kylään! Enpä muistanutkaan miten kamalaa tää on, varsinkin kun ulkona on se 30 astetta lämmintä... Viikonloppuna kävi tosin myös paljon mieluisampi vieras, jonka singaporetuliainen oli vissiin tää räkä? No kuitenkin, tämän toisen vieraan kanssa käytiin katsomassa ne yhden käden laskettavissa olevat nähtävyydet, jätettiin ne loput enskerralle.. Mini Indonesiassa oli jotain jokaiselta tämän maan saarelta, näki vähän mitä kaikkea niilläkin on. Olispa mukava käydä kaikkialla!! Balinreissua odotellessa... Viisaammat neuvoivat että kannattaa keskittyä tähän maahan nyt tälläreissulla, koska tosiaan niin paljon nähtävää ja niin erilaisia paikkoja. Singapore, Malesia ja Thaimaa on tässä nurkilla ja oudointa Australiakin on tässä vieressä! Syötyä tuli myös hyvin, täällä on kivoja ravintoloita jos ne vaan löytää! Kummallisia lokaatioita, eikä mitään raflakatuja niinku Euroopassa. Meistä tuntu niin hassulle tää erilaisuus Suomeen verrattuna, harvemmin sitä opiskelijana lähtee taksilla syömään.. ja monena päivänä peräkkäin.
Taksilla on taas päässyt suhamaan edestakas ja ilmeisesti oon kehittyny, että voin ilmaista minne haluan. Kiri - vasen, kanan - oikea. Kyllä tämäkin latvablondi osaa jotain :D
Vähän harmittaa kattella kaukaa kun Ilosaarirokki lähestyy ja esiintyjät varmistuu. Oon jo valmistellu jotain tekemistä sille viikonlopulle.. ja sosiaaliset mediat pysyy kiinni se on varma! Mutta onneks siihen on vielä aikaa.. En oo muuten päässy yhtään perille tän maan musiikista, ehkei sitä ole? Ainakaan mitään kivoja keikkoja tai konsertteja en ole huomannut olevan, outoa! kuitenkin niin iso kaupunki.. Asiasta kolmanteen, huomatkaa tää looginen eteneminen ... sihteeri on ollu busy mutta onneks välillä saa käydä kivoissa paikoissa, joissa ei tulis varmaan muuten käytyä!
Btw, tsunamista ja muista hässäköistä selvittiin. Varmaan siks kun Sumatra on kuitenki aika kaukana Jakartasta. Tais säikäyttää enemmän siellä päässä, täällä kaikki oli ihan lunkisti. Johtuen varmaan kun vaaraa ei ollu :) vaikka tilannetta kyllä seurattiin tarkasti.
En nyt niistä unelmista tiedä, mutta unta ehkä kaipaisin lisää. Aikaero on selätetty mutta aamuherätykset tekee tiukka, on se kun pitää aamuyöllä herätä töihin! Eli heti klo 2.00.. Suomen aikaa, eli täällä 6.00. Suomessa laulaa kukko täällä minareetti, mutta ääni on hyvin samanlainen. Työt on siis alkaneet ja vieläpä oikein mukavasti. Maanantaiaamuna ei ollut krapula eikä vapina, ehkä jännitystärinä. Kerkesin hyvin tutustuu porukkaan ja paikkoihin. Alles gut!
Super gut on myös se, että matkaa töihin menee 2min. Muuten joutuisin käyttämään taksia, koska muita julkisia liikennevälineitä ei täällä juurikaan ole. Tästä johtuen autot on kovassa käytössä ja tietysti taksit, joka tietää saasteita ja ruuhkia. Jotenkin suomalaiselle opiskelijalle tuo taksilla suhaaminen tuntuu niiin luonnottomalle, mutta täällä se ei ole edes kallista. Riippuen tietysti ruuhkista joita on melkeimpä aina, joten loppujenlopuks se on kallista :D enkä pääse edes suoraan omalle kotiovelle, koska tuo tie on aina tukossa. Mut ei haittaa! Kävellä voi omalla vastuulla, jalkakäytäviä on harvakseltaan. Asioihinhan tehdään kyllä parannuksia, esim autotie jo olemassaolevan päälle. HYVÄ indonesialaiset! Metro olisi aika kätevä mutta meneppä sanomaan.......
Kun vieraassa kulttuurissa ollaan, on muutkin asiat vähän erilailla kuin kotona. Rahayksikköhän on täällä Indonesian rupia. 1 € on noin 10 000 rupiaa (oikeasti 0.91) mutta yritän ajatella tasaluvuin. Huom YRITÄN! Tunnettuna matikkanerona en vaan tajua. Ostosten tekeminen onnistuu juu, mutta ei mitään hajua paljolla ostan.. Ehkä tähän menee tottuessa... En tuntenu myöskään suurta onnellisuudentunnetta kun nostin automaatista miljoona rupiaa (eli 91e, kiitos forex). Aika paksun nipun seteleitä se automaatti sylki..
Paketteja täältä on turha odotella, eivät kuulemma pääse ikinä perille. Katotaan miten niitten korttien kanssa käy :D Tuntuu jotenkin että kaikki on vähä epätoimivaa, mutta ainahan eka spottaa ne negatiiviset jutut. On täällä myös paljon kivaakin: hyvää ja halpaa ruokaa ( mitä uskaltaa syödä..), lämmintä ja PALMUJA! Ai että. Saapi muuten tulla käymään täällä :) Minun ja palmujen luona!
Huhei, onkohan tää vieläkään todellista.. Oon jossain Aasiassa, paikassa josta en ole aikaisemmin mitään kuullutkaan! Vähä niinkuin kouvola, paitsi se ei oo Aasiassa.. vaikka olihan siellä China Center, nyttemmin ihmiskauppasyytösten takia suljettu.. No kuitenkin, betonikaduilta vielä betonisempaa kaupunkiin, jossa jauhaa ympärivuorokautiset rakennustyöt..
Lennot tänne meni vierustoverittomuuden takia kivasti, aikakin kulu kuin siivillä ..hehhee. Pääsinpäs sanomaan. Vastassa kuumakostea ilma sekä moottoritie joka vei majapaikkaani ihka oikeaan asuntoon, jota nyt kodiksi saan kutsua! Rinkkaanihan en kantanut itse metriäkään :D kiitos saattajan ja vastaanottajan. Muutenkin kaikki kohdillaan, on ilmastointi ja internetyhteys. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitseekaan kun on 12 miljoonan asukkaan kaupungissa, voi olla vaikka vain kotona... Uima-allaskin löytyy ja jo testasin sen. Todellinen ilouimari värjötteli portailla sen normaalin 10min ennenkuin uskaltautui veteen ja ui käsipohjaa, johtuen matalasta altaasta. Onneks löytyy myös jakutsi!! Vähä niinkuin Ilomantsissa, tulipa heti kotoisa olo.
Ensivaikutelmat Jakartasta: kostea, ahdas, 24/7 ruuhkat, ei jalkakäytäviä eikä suojateitä, ei mikään lomaparatiisi, hintataso suht korkea. Mutta todellakin vuorokauden aikana ei paljon ole vielä kerinnyt kokea tai nähdä. Huomenna oon taas viisaampi ja kokeneempi, kun uskaltaudun ulos omilta huudeilta. Ihmiset on kyllä ystävällisiä, osaavat englantia ja auttavat aina eksynyttä nimimerkillä enpä osannut kotiin eilen. Mutta pimeellä kaikki näyttää niin erilaiselta! ja okei suuntavaistoahan mulla ei muutenkaan ole.
Tää blogi on luultavasti kielivirheinen ja eloton, koska en omista oikeaa kameraa ja kieliasuni on oppariohjaajani mukaan "melko sujuvaa". Mutta pitihän tää tehdä kun kaikki muutkin. Vaikka oon vuonna 2004 pitänyt blogin esi-isää livejournalia, koska silloin ei vielä kaikki muut. Mutta asioihin teen ehkä korjauksia .. Terkkuja Martalle, koska tiiän että luet tän ja oot luultavasti ainoa! :D
"Eipähän tässä hattuvaaraa kummempaa kerroksesta 36!"
